Moi, olen Virpi!

Olen ihmisyyden ihmettelijä, totuuden etsijä ja oman elämäni koekaniini. Elämässäni olen tehnyt paljon virheitä, ottanut niistä jotensakin opikseni ja menen ilolla kohti uusia oppeja. Välillä sielun oppiläksyt tuntuvat rankoilta ja suorastaan sietämättömiltä, mutta olen sitoutunut kasvamaan omaksi ja korkeimmaksi parhaaksi. Omassa valossa loistaminen ei ole helppoa toipuvalle miellyttäjälle ja tapettiin soluttautujalle. Seikkailen elämän aalloilla tunteitani ja tarpeitani tutkaillen. Rakastan kohtaamista ja yhteyden luomista, sillä jokainen vastaantulija on minun arvokas peilini. 

Elämän tarinani jakautuu karkeasti jaotellen kahteen osaan: aika ennen kuin olin ajatuksistani tietoinen ja aika sen jälkeen. Vappu 2013 jäi aikakirjoihin merkittävänä päivänä, sillä silloin ymmärsin, että minun ei tarvitse uskoa kaikkia ajatuksiani. Ajatukseni voivat jopa vääristää todellisuutta. Ymmärsin myös, että aiheutin itse itselleni turhaa stressiä ja ahdistusta pakenemalla ongelmiani. Todellisuus ei ollutkaan se, minkä mieleni lävitse näin.

Vuonna 2017 elämäni suuntaviivaksi tuli pelkoja kohti meneminen. Unelmieni elämä odotti minua pelkojeni takana. Aloin kohdata turvallisesti häpeää, kohtasin ihmisiä ja siedätin itseäni epämukavuuden tunteille. Pelkotanssi on iso osa elämääni. Pikkuhiljaa pelkoja kohtaamalla löydän itsestäni potentiaalia, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Uusia asioita kohti menemällä löydän itsestäni uusia puolia ja uutta sisältöä elämääni. Enää elämäni ei ole sellaista, että sitä pitäisi paeta.

Unelmani ovat ohjanneet minun tekemistäni uuteen suuntaan ja elämään. 2017 aloin unelmoida hyväpalkkaisesta työstä, jossa potentiaalini pääsisi kukoistamaan. 2019 minussa heräsi kaksi unelmaa: oma retriitti ja puhe Täysii-seminaarissa Tampere-talon lavalla. Unelmani Täysii-seminaarista koki takapakin, kun kuulin, että lavalle päästäkseen pitäisi olla kirjailija. Tai ainakin pitäisi kirja olla tuloillaan (”kaikilla” puhujilla ainakin oli). Lukiossa äidinkielen opettajani oli iskostanut minuun, että en osaa kirjoittaa. Miten minä voisin kirjoittaa kirjan!? Päädyin Erinin inspiroimana Ahlmanin kirjoittajalinjalle opiskelemaan kirjoittamista. Kirjoittajuus alkoi viritä minussa. Unelma retriitin pitämisestä johdatti minut Hiljaisuuden ystävät ry:n retriitinohjaajakoulutukseen. Unelma omien valmennusten luomisesta nosti minussa tarpeen herätellä luovuutta, mikä ohjasi minua maalaamisen pariin. Lopulta johtaannuin Hiljaisuuden ystävien sielumaalauksen ohjaajakurssille.

Elämääni on tullut paljon muitakin asioita pelkojeni kohtaamisen ansiosta. Piilo-osaajat ry:ssä aloin opetella uusia asioita ja uutta kohti meneminen on tuonut minulle hienoja mahdollisuuksia. Vapaaehtoistyö Piilo-osaajissa on valmentanut minua osaamisen tunnistamiseen, sanoittamiseen ja esiintuomiseen. Osaan sanoittaa osaamista myös muille ja näen valmennettavien potentiaalin heidän toiveidensa työpaikkaan. Olen myös vapaaehtoinen saattohoitoystävä. Käyn lisäksi läheisessä palvelukodissa muutaman kerran vuodessa auttamassa Mummonkammarin nimissä erilaisissa tapahtumissa.

Pelkotanssini alkoi blogista ja on nykyään myös yritykseni nimi. Päivätyökseni valmennan niin yksilöitä kuin tiimejäkin oman potentiaalin sekä osaamisen tiedostamiseen ja löytämiseen. Kun asiantuntijan työllä (tai työnhaulla) on suunta ja merkitys, elämästä tulee mielekkäämpää.

Alla podcasteja, videohaastatteluita ja webinaarivierailuja viime vuosilta:

(Visited 456 times, 1 visits today)