Minä en ole koskaan pitänyt itseäni lahjakkaana. Jotkut muut ihmiset voivat olla lahjakkaita ja jotkut ihmiset ehdottomasti ovat lahjakkaita. Oman elämänsä virtuooseja jossakin lajissa. Minä en ole. Minä olen keskivertokansalainen, joka osaa ehkä vähän jotain, mutta jolla ei todellakaan ole lahjoja yhtään mihinkään. Vai onko? Onko se niin, että ihmisellä on tai ei ole lahjoja? Että se on sitten vaan geeniarpajaisista kiinni, osuuko omalle kohdalle? Vai onko se niin, että meille kaikille on kyllä annettu lahja, mutta me kaikki emme ole tunteneet paloa tai uskallusta ottaa sitä käyttöön? Voinko minäkin olla lahjakas?
Kuten jotkut teistä ehkä tietävät, teen tällä hetkellä Julia Cameronin ”Tie luovuuteen” -kirjan 12 viikon valmennusta. Viikolla 8 Julia ottaa käsittelyyn lahjakkuuden ja pyytää kirjoittamaan luovuuteen liittyviä voimalauseita aamusivuvihkoon. Lause ”Minä olen lahjakas” sai minun niskakarvani hieman pörhistymään. Seppo purskahti nauruun. Jaa SÄÄ vai? Eikä todellakaan pyytänyt nauramistaan anteeksi.
Päätin tarkastella lausetta vähän tarkemmin. Mikä saa minut ajattelemaan, että se ei ole minua varten? Miksi minä en voisi olla lahjakas? Seppo keksi heti todisteita. Sinä et ole supertaitava missään. Lahjakkaat osaavat täydellisesti kaiken, mihin ikinä ryhtyvätkin. Paula Vesala on lahjakas. Jari Sarasvuo on lahjakas. Sofi Oksanen on lahjakas. Menestyneet ihmiset ovat lahjakkaita. SINÄ et ole menestynyt. Sinä et todellakaan ole lahjakas.
Sepolla on tapana liioitella. Kuvittelee olevansa tehokkaampi estämään minua, kun pistää mukaan puolet petäjäistä. Lahjakkaat eivät osaa täydellisesti kaikkea mihin ryhtyvätkään. Ainakaan heti. Lahjakkaatkin harjoittelevat. Vaikea nähdä, että lapsi, joka ei ole aiemmin pitänyt kynää käsissään, osaisi piirtää täydellisesti. Ei se tietenkään mahdotonta ole, mutta lohdullisempaa on ajatella, että kaikki harjoittelevat. Epäilemättä myös Mozart harjoitteli, vaikka joidenkin tietojen mukaan kirjoittikin 4-vuotiaana ensimmäisen sävellyksensä. Olen aina ajatellut, että tarkka sävelkorva olisi lahja, mutta Wikipedian mukaan absoluuttinen sävelkorvakin on opittavissa oleva taito. Kunhan vain ympäristö tukee sitä.
Saako siis ympäristö ihmisen lahjakkuuden esiin? Mitä jos kaikki lapset tarttuisivat yhtä innokkaasti kynään ja alkaisivat piirtää heti kun osaavat pitää kynää kädessään? Innostuisivat taiteesta ennen kouluikää ja harjoittelisivat sitä ahkerasti ennen kuin kukaan opettaja tai vieruskaveri tai oma vanhempi arvostelisi kriittisesti tehtyä taidetta ja vertailisi sitä ikätovereihin. Voisiko ympäristön kannustus saada lapsineron esiin? Olisivatko kaikki lapset yhtä taitavia?
Ympäristö saa ainakin ihmisen lahjakkuuden piiloon. Jos on lapsena saanut täystyrmäyksen taiteestaan, niin todennäköisyys jatkaa taiteilua on melko pieni. Tai joku läheinen on päästänyt suustaan jonkin ajattelemattoman kommentin turhasta tuhertelusta. Tai vertaillut sisarukseen/serkkuun/luokkatoveriin. Into taiteilla/kirjoittaa/laulaa/musisoida voi kadota kritiikin myötä. Miksi joku on herkempi negatiivisille kommenteille kuin joku toinen? Onko se kiinni lahjakkuuden puutteesta vai jostain ihan muusta?
Onko se lahjakkuutta, että lapsi ohjautuu taiteen, musiikin tai liikunnan äärelle omaehtoisesti? Onko lahjakkuus sisäistä paloa? Vai onko luontaiset taipumukset jotain, mitä voi ympäristöstään oppia? Tai jos vain päättää, että minä haluan tehdä tätä. Vai onko musiikissa, liikunnassa jotain sellaista, mikä vain kutsuu väkisin harjoittelemaan tiettyjä ihmisiä? Onko se jokin lahjakkuutta vai tylsistymisen välttelyä? Mikä kannustaa meitä menemään kohti jotain taitoa tai osaamista?
Voiko olla niin, että ns.lahjakas on ennemminkin sinnikäs? Hän haluaa harjoitella eli tehdä valitsemaansa asiaa vaikka ei osaakaan? Ja jatkaa, vaikka saisi kriittistä palautetta. Onko se lahjakkuutta, että harjoittelee vaikka ei saisikaan kannustusta? On sinnikäs, vaikka kohtaa vastoinkäymisiä. Onko lahjakkuus lopulta korvien välissä?
Mitä jos minä olen kokenut jonkin kipeän asian, minkä vuoksi olen heittänyt hukkaan potentiaaliset taitoni? Mitä jos minä olenkin lahjakas? Mitä jos valitsenkin uskoa Julia Cameronia? Että minä voin kehittyä lahjakkaaksi taiteilijaksi, kun rohkeasti alan ilmaista itseäni sillä tavalla, mikä minua houkuttelee. Annan tyhjälle paperille tai kankaalle mahdollisuuden. Menen kohti sisäistä paloa, joka on tullut esiin, kun olen työstänyt uskomuksiani. Sitä hiljaista ääntä, joka kuiskii, että taiteen tekemisessä on sinulle jotain merkittävää. Tarkoittaako se, että olen lahjakas?
Ja jos minä olen lahjakas, niin sitä ovat kyllä kaikki muutkin. Kaikilla on yhtä paljon potentiaalia ja lahjoja toteuttaa jollakin tavoin itseään. Luovia taitoja voi kukin kehittää, kun vain aloittaa tekemisen. Jos se onkin vain uskosta kiinni? Uskon kyllä teihin muihin. Itse joudun vähän vielä työstämään asiaa.