Elämä on täynnä valintoja. Saan tutustua valintojen tekemiseen joka päivä. Joka hetki saan valita. Joskus joudun valitsemaan kahdesta hyvästä tai kahdesta pahasta. Hyvin usein teen valintoja tietämättäni. Minusta se on kaikista pelottavinta.
Viime aikojen vetkuttelu ja vitkastelu on saanut minut pohtimaan valintoja. Sitähän sanotaan, että elämä on valintoja ja elämästäsi muodostuu juuri sellainen, kun sinä valinnoillasi siitä teet. Valinnat eivät ole aina helppoja, aina niitä ei edes huomaa ja joskus sitä valitsee mitä sattuu. Valintoja on joka hetki. Joka ikinen hetki minun täytyy valita. En osaa nimetä yhtään tilannetta elämästäni, johon ei liittyisi jonkin sortin valinta.
Suurin osa tekemistäni valinnoista on tiedostamattomia. Olen pyrkinyt opettelemaan sitä, että tiedän mitä olen tekemässä. Että tiedostan sen, että valintani vaikuttavat siihen mitä tulevaisuudessa on tulossa. Hukkaanko tulevaisuuttani johonkin tyhjänpäiväiseen vai käytänkö aikani hyödyksi? Valitsenko syödä keholleni sopivasti vai vähät nakkaan käsieni kutisevasta ihottumasta ja popsin vehnää tai sokeria sisältäviä tuotteita. Puhumattakaan siitä, kuinka syömäni ruoka vaikuttaa siihen, miten ajattelen tai mitä tunnen. Pelot tuntuvat piinaavan mieltäni eniten juuri silloin, kun olen nauttinut keholleni sopimatonta ravintoa. Alkoholin haittavaikutukset saan tuta myös mielessäni.
Joskus vain tuntuu siltä, että on hyvä idea nauttia asioista, jotka ovat pahaksi. Ymmärrän kyllä itseäni kovin hyvin. Shamppanjan nauttiminen tuo tietynlaisen fiiliksen. Hemmottelua, luksusta, juhlaa. Makea kielen päällä saa mielihyvähormonit hyrisemään. Vetkuttelusta saa hetkellisen helpotuksen olon. Ja kun antaa itselleen periksi, niin helposti sitä pistää samaan konkurssiin vähän lisääkin. Ruotuun palaaminen ottaa aikansa. Ja voi sitä itsesoimaamisen määrää.
Toivoisin, että suurimman osan ajasta tiedostaisin ja olisin valppaana valintojeni suhteen. Siihen on vielä matkaa. Aika hyvin osaan mielestäni jo valita itseni ja oman hyvinvointini joissain asioissa. Otan esimerkiksi aamuisin itselleni 30min heti herättyäni ja kirjoitan aamusivuja. Se on todella hyvä työkalu elämän tarkasteluun ja luovuuden herättämiseen. Valitsen itseni ja oman aikani silloin, kun minulla on sellainen olo että tarvitsen sitä. Ydinperheessä eläessä se olisi haastavaa, joten on tunnustettava lasten kahden kodin taktiikka avioeron plussapuoleksi. Vien itseäni ulos lenkille, käyn kulttuuririennoissa ja rakennan uudenlaista elämää kirjoittajana ja yrittäjänä. Olen tehnyt isoja päätöksiä oman hyvinvointini tueksi, kun irtisanouduin seuratakseni unelmaani.
Eihän tuo Seppo (sisäinen kriitikkoni) ole koskaan tyytyväinen. Ensin se moitti minua siitä, että tein isoja päätöksiä ja kun se huomasi, ettei moitteet pure, se alkoi piiskata minua kirjoittamisen vähyydestä. Tai siitä että en tee riittävästi yritystoiminnan edistämiseksi. Prokrastinoinnista se valittaa minulle joka päivä. Ja samalla se kuiskii mun korvaan, että tottakai sä voit tänään katsoa Queen-dokkarin Netflixistä. Katso ihmeessä myös Queenin Live Aid -konsertin taltiointi YouTubesta. Ja sitä muuta materiaalia, mitä YouTube ehdottaa. Mielen harhauttaja on ovela.
Kun hyväksyn sen, että olen taas tipahtanut prokrastinaatioluuppiin, tehtävien siirtämiseen ja tekemisen kanssa vetkutteluun, pääsen eteenpäin. Voin lopettaa itseni soimaamisen, todeta että tässä ollaan ja lähteä uuteen nousuun. Siitä on lähdettävä että tähän on tultu. Hyväksyntä, rakkaus ja armollisuus itseäni kohtaan on pahinta, mitä Sepolle voi tehdä.
Minä olen heikko tunteideni edessä, mutta saan voimaa merkityksellisyydestä. Kun teen oikeita asioita, luon elämääni sellaiseksi kuin sen haluan olevan. Osallistun elämään ja annan itselleni mahdollisuuden. Arvojen noudattaminen tuo merkityksellisyyttä. Miten alistan tunteeni arvoilleni? Kas siinä pulma loppuiäksi.