Hei Kuolema,
ajattelin kirjoittaa sinulle kirjeen, koska kävin Mummon kammarissa ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi saattohoitoon. Tiedätkös, menen olemaan vanhusten kanssa, jotka tietävät pian kuolevansa eivätkä halua olla yksin. Sinä olet sellainen vieras, että aika moni haluaa olla jonkun toisen ihmisen lähellä sillä hetkellä, kun sinä kyläilet. Ei millään pahalla, mutta kyllä se useimpia ihmisiä kauhistuttaa, kun sinä kolkutat ovella. Haluan olla pitämässä kädestä kiinni tai muuten olla tuomassa läsnäolollani turvaa kuolevalle. Toki minä olen myös utelias näkemään, mitä sillä hetkellä tapahtuu. Aukeaako siinä hetkessä ikkuna ikuisuuteen? Vai onko se vain tapahtuma muiden joukossa? Hengitys pysähtyy, sydän lakkaa lyömästä ja veri jähmettyy suoniin.
Ne on siellä Mummon kammarissa miettinyt tätä juttua aika paljon. Sain mukaani luettavaa ja pohdittavaa, jotta osaisin erottaa omat kysymykseni ja tunteeni saattohoitopotilaan tai hänen omaisensa ajatuksista. Sinun vierailusi nimittäin aiheuttaa kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia ihmisissä. Et ehkä ole huomannut. Et taida välittää ihmisen ajatuksista ja tunteista, vaan tulet ja menet mielesi mukaan. Ihmisen tehtäväksi jää sopeutua. Ja sitä ihmiskunta on kyllä ansiokkaasti yrittänyt läpi vuosisatojen. Vielä ei ole kukaan keksinyt keinoa, jolla välttää sinun vierailusi. Minun mielestäni paras vaihtoehto on antautua sinun edessäsi. Olet niin mahtava tyyppi, ettei sinun valtasi edessä voi muuta kuin suostua, hyväksyä vääjäämätön. Olet korkein auktoriteetti, jota kaikki tottelevat ja pelkäävät. Sinuun kietoutuu ihmiselämän kaikki pelot. Kaikki. Hylätyksi tulemisen pelko, tuntemattoman pelko, auktoriteetin pelko, pimeän pelko. Kaikki pelot heijastavat lopulta sinuun.
Kun ajattelen sinua näiden pelkojen kautta, ymmärrän pelänneeni sinua, kun pelkäsin tuntemattomia ihmisiä, pimeää kellaria tai johtavassa asemassa olevia ihmisiä. En vielä työnhaussa pelkoja kohti mennessäni tajunnut, että lopulta vastassa olisit sinä. Kun en enää kääntänytkään katsettani alas tuntemattomia kohdatessani, opettelin itseasiassa katsomaan sinua silmiin. Tai kun menin juttelemaan toimitusjohtajalle, opettelinkin lähestymään sinua.
Olet merkinnyt minulle ensisijaisesti elämän, maallisen elämän, päättymistä. Merkitys on kuitenkin muuttunut tässä matkan varrella, kun olen alkanut ymmärtää pelkoja ja sitä mistä ne kumpuavat. Ja kun törmäsin Kaarlo Sarkian runoon “Älä elämää pelkää”, se sinetöi tämän uuden merkityksen. Kun muistan sinut, uskallan elää. Sinun läheisyytesi pitää minut elämässä kiinni. Elämän kauniissa hetkissä. Uskallan tarttua tilaisuuksiin, joita elämä minulle tarjoaa pelkoon käärityissä paketeissa. Oletko muuten tutustunut Sarkian runoon? Minun lempikohtani on “Elon maljasta juovu, taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.” Eikö olekin hienosti sanottu? Elämästä saa ja kuuluu juopua, nautti ja hurmaantua, kunnes on aika luopua siitä. Elämä on luopumisen opettelua ja sen hyväksymistä. Miten rakastaa niin kuin huomista ei olisi ja päästää kuitenkin samalla irti?
Sinä olet muuten tehnyt Elämän kanssa diilin, etkö olekin? Elämä synnyttää ihmisen ja sinä käyt varmistamassa, että ihminen Elää. Olette te kyllä aikamoinen parivaljakko. Yhdenlainen dynaaminen duo, jonka kunniaksi joku pareista olisi voinut tanssia Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Minä itseasiassa luulen, että te nautitte salaa tästä ihmisen pyristelystä teidän voimienne välissä. Voin hyvin kuvitella, että te vedätte jossain poppareita yhdessä ja hykertelette ihmisen ponnisteluille.
Kyllä minua vähän ahdistaa se, mitä tapahtuu, kun sinä tulet minua hakemaan. En voi olla 100% varma siitä, mitä tapahtuu. Voin vain uumoilla. Haluan kuitenkin olla enemmän utelias kuin ahdistunut. Odottaa mielenkiinnolla ja samalla nauttia kaikesta hyvästä ja ihanasta, mitä elämä suo. Elää kuin viimeistä päivää.
Kun saavut luokseni, toivon, että olen elänyt (isolla eellä). Rakastanut pelotta, tarttunut tilaisuuksiin ja tuntenut kaikki tunteet kehossani. Antanut elämän virrata minussa. Antanut luovuuden virrata. Kohdannut rakkauden silmin ihmisen toisessa ihmisessä. Että olen antanut anteeksi, vihannut vähemmän, ymmärtänyt enemmän. Ollut läsnä. Sitä kai sinä haluat minulle opettaa.
Kiitos kaikesta jo etukäteen,
Virpi