Havahduin kerran poikani koulun pihalla siihen, että minulla oli epämiellyttävä olo. Olin kävelemässä totuttuun tapaan koulun pihapiirissä olevaa päiväkotia kohti kuopusta hoitoon vieden. En ehtinyt kiinnittää tunteeseen heti sen enempää huomiota, mutta palatessani pihan läpi kotia kohti tunnistin saman tunteen ja päätin pysähtyä sen äärelle. Mitä minun aivoni havaitsivat ja mitä ne yrittävät kertoa minulle? Lähistöllä oli poikajoukko, joka liikehti kovaäänisesti. Siinä ei ollut mitään…
Blogi
Arjen hetket joko tukevat tai nakertavat parisuhdetta
Olen viime vuosina opetellut pois ainoasta oikeasta tavasta olla ja elää. Ainoasta oikeasta tavasta ajatella ja ainoasta oikeasta tavasta tehdä asioita. Opettelen pois ajatuksesta, että minun tapani on kiveen hakattu ainoa mahdollisuus. Varsinkin kun en ole aina ihan varma, mistä tapani on edes tullut. Kuka sen on minuun istuttanut ja miksi toimin niin kuin toimin. Olen opetellut ja opettelen edelleen sietämään erilaisia tapoja ja mielipiteitä….
Enemmistössä eläneenä tunnen pelkoa olla vähemmistössä
Syntyessäni olin tyhjä taulu. Äitini ja isäni huolenpito loi minuun turvan ja huomiotta jääminen turvattomuuden tunteita. Imin itseeni ympäristöstä tietoa, miten selviän hengissä. Seurasin ilmeitä ja eleitä, kuuntelin puheita. Peilasin jatkuvasti sitä, mitä oli sallittua ajatella tai miten oli sallittua ajatella, jotta tuli hyväksytyksi ja rakastetuksi. Otin muiden ajatuksia omikseni ja uskoin niihin. En kokenut tarvetta kyseenalaistaa niitä. Ne olivat minulle todellisuus. Kun olin ala-asteella…
Rehellisyys parisuhteessa on avain syvään yhteyteen
Olen menossa ensi vuonna naimisiin rakastamani miehen kanssa. Hän on ollut pitkään vakuuttunut siitä, että minä olen hänen elämänsä nainen, mutta minä en ole ollut ollenkaan niin varma. Ajatus naimisiinmenosta kutkutteli jollain tasolla, mutta sen toteuttaminen ihan oikeasti tuntui turhalta ajatukselta. Ajattelin, ettei se ole enää minua varten. Miksi menisimme naimisiin, kun emme ehkä edes muuta saman katon alle. Etsimme kyllä rakkaani kanssa yhteistä kotia…
Täysikuu on irtipäästämisen aikaa
Heräsin perjantaina kolmelta yöllä virkeänä. Se on minulle varma merkki siitä, että olen jostain stressaantunut. Joku asia on saanut minut ylikierroksille. Yleensä asia, joka saa hermostoni herättämään minut yöllä, tulee ensimmäisenä herätessä mieleen. Niin kävi tälläkin kertaa. Toki täysikuukin voi pitää hereillä, mutta tulin siihen tulokseen, että Seppo on taas päässyt ihoni alle. Olin kirjoittanut edellisenä päivänä LinkedIniin siitä, mitä minulle kuuluu 2,5kk irtisanoutumisen jälkeen….
Kun muistan sinut, uskallan elää
Hei Kuolema, ajattelin kirjoittaa sinulle kirjeen, koska kävin Mummon kammarissa ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi saattohoitoon. Tiedätkös, menen olemaan vanhusten kanssa, jotka tietävät pian kuolevansa eivätkä halua olla yksin. Sinä olet sellainen vieras, että aika moni haluaa olla jonkun toisen ihmisen lähellä sillä hetkellä, kun sinä kyläilet. Ei millään pahalla, mutta kyllä se useimpia ihmisiä kauhistuttaa, kun sinä kolkutat ovella. Haluan olla pitämässä kädestä kiinni tai muuten olla…
Me kaikki olemme lahjakkaita, sinäkin
Minä en ole koskaan pitänyt itseäni lahjakkaana. Jotkut muut ihmiset voivat olla lahjakkaita ja jotkut ihmiset ehdottomasti ovat lahjakkaita. Oman elämänsä virtuooseja jossakin lajissa. Minä en ole. Minä olen keskivertokansalainen, joka osaa ehkä vähän jotain, mutta jolla ei todellakaan ole lahjoja yhtään mihinkään. Vai onko? Onko se niin, että ihmisellä on tai ei ole lahjoja? Että se on sitten vaan geeniarpajaisista kiinni, osuuko omalle kohdalle?…
Älypuhelin on liimautunut käteeni
Hei, olen Virpi ja olen älypuhelinisti. Jos otan puhelimen käteeni vaikkapa vain katsoakseni kelloa, olen pian kissavideoiden syövereissä. Vaikka minulla ei ole ollut ilmoitukset päällä Facebookissa tai Instagramissa, olen ehdollistanut itseni menemään niihin aina kun puhelin on kädessäni. Havahduin älypuhelin-ongelmaani palattuani kotiin Valamosta, jossa vietin kuusi päivää ja yötä ilman puhelinta ja yhteyksiä ulkomaailmaan. Mieleni tyhjeni, kirkastui. Ehdin lukea, kirjoittaa, kävellä, fiilistellä, pohtia elämääni, käydä…
Henkinen kasvu on vienyt minua kohti hengellisyyttä
Kirjoitan tätä blogitekstiä Valamossa, Heinävedellä, Juojärven rannalla. Tulin tänne viettämään syyslomaa itseni kanssa. Ensimmäisen kerran olin täällä maaliskuun alussa talvilomalla. En tiedä tuleeko tästä perinne, mutta ainakin keväällä ja nyt on tuntunut hyvältä olla itseni kanssa pyhän äärellä ilman puhelinta ja yhteyksiä ulkomaailmaan. Täällä on erityinen Valamon henki, jonka tuntee alueella liikkuessa. Se vapauttaa ihmisessä jotakin ikiaikaista. Onko se tunne vapaudesta, tunne armosta vai mistä,…
Elämääni ohjaa valintani
Elämä on täynnä valintoja. Saan tutustua valintojen tekemiseen joka päivä. Joka hetki saan valita. Joskus joudun valitsemaan kahdesta hyvästä tai kahdesta pahasta. Hyvin usein teen valintoja tietämättäni. Minusta se on kaikista pelottavinta. Viime aikojen vetkuttelu ja vitkastelu on saanut minut pohtimaan valintoja. Sitähän sanotaan, että elämä on valintoja ja elämästäsi muodostuu juuri sellainen, kun sinä valinnoillasi siitä teet. Valinnat eivät ole aina helppoja, aina niitä…